Cia Rinne: sentences. Forlaget Gestus 2019. Numeroitu kappale 81/100. [46 s.]

 

1. Mikä on lause, ja jos tiedät, mikä lause on, mikä on virke?

2. Cia Rinne on minimalistisessa runoudessaan, kuten teoksissa zaroum (2001), notes for soloists (2007) ja l’usage du mot (2017), tutkaillut kirjaimen ja sanan kokoisia kielen rakenneosia, erityisesti niiden monikielistä ja kieltenvälistä potentiaalia.

3. Rinteen uusin teos sentences, joka jakautuu kahtia osastoihin ”sentences” ja ”I am very miserable about sentences”, koostuu ennen muuta englanninkielisistä lauseista.

4. ”Lause on sanoista ja lausekkeista muodostuva rakenteellinen kokonaisuus, jonka ytimenä on verbin persoonamuoto eli finiittiverbi ja jonka osien välillä vallitsee erilaisia riippuvuus- ja määrityssuhteita” (Iso suomen kielioppi, § 864).

5. ”Virke on tekstin ortografinen rakenneyksikkö: ison alkukirjaimen ja pisteen, kysymys- tai huutomerkin välinen tekstin osa” (Iso suomen kielioppi, § 864).

6. Osasto ”sentences” sisältää hieman tulkinnasta riippuen 33 lausetta sijoitettuina yksi per sivu.

7. Lauseet alkavat (useimmiten) sanoilla ”this sentence…”, ja niistä puuttuvat isot alkukirjaimet ja (useimmiten) pisteet.

8. Osaston ”I am very miserable about sentences” materiaali on lainattu Gertrude Steinin teoksesta How to Write (1931) ja asemoitu muodostamaan 221 säettä.

9. Kirja on kooltaan 12,8 x 21 senttimetriä, ja siinä on 46 sivua.

10. Kööpenhaminassa toimiva Forlaget Gestus järjestää näyttelyitä ja julkaisee harkiten teoksia, jotka usein viittaavat konseptuaaliseen suuntaan.

11. Kirjan lisäksi sentences on ollut esillä installaationa niin, että sivut on kiinnitetty näyttelytilan seiniin.

12. Oulipolainen Frédéric Forte on kehittänyt muodon nimeltä ”99 alustavaa muistiinpanoa”, jonka hän sijoittaa suurin piirtein runon ja esseen väliin (ks. erit. ”99 notes préparatoires aux 99 notes préparatoires”, 2006).

13. Se sisältää 99 alustavaa muistiinpanoa valitusta aiheesta, joka voi olla oikeastaan mikä vain.

14. Huolimatta anaforarakenteesta ”sentences” ei muodosta sisällöltään selkeää jatkumoa.

15. Forten mukaan kahden peräkkäisen alustavan muistiinpanon välillä ei vallitse syysuhdetta, paitsi joskus.

16. Teksti sijoittuu säkeen ja lauseen, lauseen ja virkkeen, virkkeen ja kappaleen väliin.

17. Ei kertomusta, ei argumenttia.

18. Muoto 99 alustavaa muistiinpanoa ei ole tiukasti ottaen rajoitteellinen muoto mutta potentiaalinen kyllä.

19. 99 alustavaa muistiinpanoa eivät niinkään käsittele aihetta tyhjentävästi vaan osoittavat siitä mahdollisuuksia.

20. Jos yrittäisi kuvata kieliopillisesti kaikki osaston ”sentences” lauseet yhtenä joukkona, luultavasti siihen löytyisi aina jokin poikkeus.

21. Yksi lause alkaa adverbillä: ”ideally, this sentence should only exist in thought”.

22. Yhdessä on niin sanottu comma splice, jossa yhdistetään kaksi päälausetta pilkulla ilman konjunktiota: ”this sentence is provisional, it will”.

23. Yhdellä sivulla on kaksi lausumaa, joista molemmat päättyvät pisteeseen, mutta jälkimmäinen ei ole kieliopillinen lause: ”this sentence would prefer to be in french. / or at least in british english.”

24. Osassa käytetään passiivia: ”this sentence has been thought by almost everyone”.

25. Miksi tuntuu heti tarpeelliselta ilmoittaa, ettei ole kyse ”pelkistä” lauseista?

26. ”Hän sanoo aina että hän inhoaa epänormaaliutta, se on niin selvää.” (Gertrude Stein, Alice B. Toklasin omaelämäkerta.)

27. Jos teoksessa on henkilöhahmoja, niitä ovat ehkä lauseet tai Gertrude Stein.

28. How to Writen luvussa ”Sentences and Paragraphs” Stein tekee eron virkkeen ja kappaleen välille sillä perusteella, että kappale on emotionaalinen mutta virke ei ole.

29. Alustavan muistiinpanon tulee olla yksittäinen virke.

30. How to Write ilmestyi vuonna 1931 Steinin ja Alice B. Toklasin omalta Plain Editions -kustantamolta, jonka he olivat perustaneet Steinin tuotantoa varten.

31. Kerrotaan, että Stein ja Toklas hankkivat kustantamon alkupääoman myymällä Picasson tai pari.

32. Yksikin virke voi olla kappale.

33. Koska ei ole yhtä kieltä, ei ole myöskään mitään yleistä metakieltä.

34. Vallitseeko Rinteen ja Forten tekstien välillä jokin piilevä yhteys?

35. Jos Pound ja Eliot ovat anglomodernismin perikuvat, Gertrude Stein edustaa aivan omaa modernismiaan.

36. On metaeditointia: ”this sentence hopes it can be erased again”.

37. ”sentences” ottaa käyttöön personifikaation, tuon tutuista tutuimman runokeinon, ja soveltaa sitä kielioppiin.

38. Metareseptiota: ”this sentence feels misunderstood”.

39. Personifikaatio herää koomasta.

40. Metaintertekstuaalisuutta: ”this sentence is in love with / a sentence in another book”.

41. Jos kirjallisuudessa konkretia on hyve, eikö konkreettisinta ole käsillä oleva teksti itse?

42. ”sentences” on säännönmukainen muttei tarkkaan ottaen rajoitteellinen.

43. Ei metafiktiota, ei metalyriikkaa.

44. Kävisikö rajoitteesta, että jokaisen lauseen subjekti on ”sentence”?

45. Lähin sukulainen sävyssään ja mittakaavassaan voisi olla Tom Raworthin runo ”University Days”: ”this poem has been removed for further study”.

46. ”Lauseet eivät vain sanat vaan lauseet aina lauseet ovat olleet Gertrude Steinin elämän suuri intohimo.” (Stein, Alice B. Toklasin omaelämäkerta.)

47. Kielitieteessä deiksis tarkoittaa ilmauksia, jotka viittaavat käsillä olevaan tilanteeseen ja joiden viittauskohteen voi ymmärtää vain osallistumalla siihen.

48. Ei varsinkaan dialektiikkaa.

49. ”Toisinaan lause on pelkkä lause.” (Charles Bernstein, ”Miten tyhjä onkaan leipävanukkaani”.)

50. Gertrude Stein sanoo ”Poetry and Grammar” -luennossaan (Lectures in America, 1935), ettei ole mitään niin jännittävää kuin jäsentää lauseita.

51. ”sentences” tiivistää yhtä vaivattomasti kielen materiaalisuuden (”this sentence has a weight of 0,2g”) ja lukemisen affektit (”this is my favourite sentence”) ja osoittaa, että ne toimivat yhdessä.

52. Rajoitteiden lisäksi moni oulipolainen on käyttänyt vapaampia mutta silti tavalla tai toisella säännönmukaisia muotoja, kuten Georges Perec teoksessaan Je me souviens (1978), jonka jokainen lause alkaa ”Je me souviens…”.

53. On hyvä, että ”sentences” ei sisällä yhtään autogrammia eli lausetta, joka luettelee kaikki sisältämänsä kirjaimet ja niiden lukumäärät ja sillä lailla maalaa itsensä nurkkaan.

54. Ei aforismeja muttei myöskään fragmentteja.

55. Useimmiten lause ei ole pelkkä lause.

56. ”sentences” on verrattain lyhyt ja sellaisena viittaa siihen, että avoin sarja voisi jatkua jossain muualla.

57. Kun J. L. Austin teoksessaan How to Do Things with Words (1962) käsittelee sitä, miten sanat saavat asioita tapahtumaan (tutuimpana esimerkkinä ”Tahdon”), hän itse asiassa käsittelee sitä, miten lauseet saavat asioita tapahtumaan.

58. Lause ”this sentence continues behind your head” saa aikaan juuri sen, mitä se sanoo saavansa aikaan.

59. Rakas lukija, lyön vetoa, että lause saa sinussakin aikaan juuri sen, mitä se sanoo saavansa aikaan.

60. Nimestään huolimatta How to Write ei ole mikään kirjoitusopas, mutta se näyttää, miten on mahdollista kirjoittaa.

61. Gertrude Steinin suosikkilukemista olivat muun muassa Henry James, Anthony Trollope ja pulp-lehti Black Mask.

62. Vaikka Stein oli tunnettu hahmo jo elinaikanaan ja 30-luvun luentokiertue ympäri Yhdysvaltoja keräsi salit täyteen, oikeastaan vasta language-runoilijat alkoivat syventyä tosissaan hänen runokieleensä ja sen materiaalisuuteen.

63. Steinin mukaan How to Write pyrkii tuomaan yhteen kappaleen, joka on emotionaalinen, ja virkkeen, joka ei ole, ja muutaman kerran onnistuu siinä.

64. Miten sentences sijoittuu niiden teosten joukkoon, jotka pohjautuvat Steinin hahmoon tai tuotantoon?

65. ”Hänen mielestään normaalius on paljon yksinkertaisemmin monimutkaista ja mielenkiintoista.” (Stein, Alice B. Toklasin omaelämäkerta.)

66. Picasso maalasi Steinista muotokuvan, jota ei tuoreeltaan pidetty kovin näköisenä, mihin Picasso vastasi, että vielä hänestä tulee.

67. Onko sentences englanniksi siitä syystä, että se oli Steinille ainoa oikea kieli?

68. Jackson Mac Low on käyttänyt 161:n runon ”The Stein Poems” -sarjassaan (1998–2003) monia deterministisiä menetelmiä, esimerkiksi valinnut lyhyen siementekstin ja poiminut Steinin tekstistä sanat, jotka alkavat siementekstin kirjaimilla.

69. Stein ajatteli, että Pariisissa eläessään hän oli yksin oman englantinsa kanssa.

70. Joan Retallack on koostanut runosarjan ”Steinzas in Mediation” Steinin runosarjan ”Stanzas in Meditation” (kirjoitettu 1932) säkeiden ensimmäisistä sanoista.

71. Austin rajaa ulos vitsit ja runot, sillä performatiivi täytyy esittää ”vakavasti”.

72. ”Steinzas in Mediation” on julkaistu Retallackin kokoelmassa How to Do Things with Words (1998).

73. (Philip Glass: koko tuotanto…)

74. Henkilöhahmot tehdään muutenkin lauseista.

75. sentences on hyvin tarkkaan muotonsa kokoinen teos.

76. Onko ”sentences” yksi kolmasosa tekstistä ”99 alustavaa muistiinpanoa lauseista”?

77. sentences resonoi huomattavan laajalle.

78. Että lauseille on annettu tasaisia ja hieman banaaleja tunteita, herättää eritoten riemua.

79. Että voi tuntea sympatiaa lauseita kohtaan.

80. sentences ehdottaa hyväntahtoisesti, että korrekti kieliopillinen lause ei mitenkään välttämättä edusta repressiivistä ideologiaa.

81. Tuntuu ilmeiseltä, että kielioppi on potentiaalista, mutta tarvitaan sellaisia teoksia kuin How to Write ja sentences muistuttamaan miten.

82. Koska Steinin teksti saattaa välillä jo määränsä vuoksi muistuttaa valkoista kohinaa, kysyy omaan kirjoittamiseen vertautuvaa tyylitajua poimia siitä osuvia katkelmia.

83. ”a sentence is that it makes a difference.”

84. Ei mitään motoksi romaanin alkuun.

85. Ehkä kuvailu ajautuu negaatioihin siksi, että sentences on itse niin kevyt ja affirmoiva.

86. sentences ei sisällä parhaita tai painokkaimpia lauseita vaan viehättäviä, kiinnostavia ja omituisia lauseita.

87. Syntaksi valmistaa mahdollisuuksia ilmaisulle.

88. Millaisella intensiteetillä luet lauseen per sivu ja millaisella 221 säettä per 7 sivua?

89. Mitä milläkin yksiköllä on tapana ilmaista ja mitä niillä voisi ilmaista?

90. ”Hän keräsi pienet muistikirjat täyteen lauseita jotka miellyttivät häntä niin kuin ne olivat miellyttäneet häntä lapsena.” (Stein, Alice B. Toklasin omaelämäkerta.)

91. Harva teos käsittelee yhtä itsepintaisesti tätä, juuri tätä tässä näin.

92. Lausetta ei määritä mikään yksi tekstilaji, vaan se on transgeneerinen.

93. Otsikko on epämääräisessä muodossa sentences, joten teos ei tarjoa yleistä teoriaa lauseista.

94. Lauseita on enemmän kuin syntaksia.

95. ”a sentence must be used.”

96. Tuntuu olennaiselta, että lauseet eivät sittenkään kuvaile itseään täysin jäännöksettömästi.

97. sentences saattaa olla yksikielinen, mutta se on silti suhteessa muihin kieliin ja muihin ilmaisukeinoihin: ”this sentence would prefer to be an image”.

98. Miksi herättää levottomuutta, jos ei voi eikä tarvitse abstrahoida mitään?

99. Ei osan ja kokonaisuuden suhde vaan sävyn ja toisenlaisen sävyn.

 

Kuva: Bladr (bladrbladr.net)