Uudistuneen Noesiksen viides numero ”Lajien välisyys” on ollut jo tovin luettavissa, joten viimein koittaa myös pääkirjoituksen aika. Historiallisen kuuma kesä, jalkapallon mm-kisat, ympäristökatastrofi ja muut nykyaikaisen tietotyöläisen tekosyyt on jo käytetty. Onhan pian joulukin.

Perin päätoimittajuuden hienoa työtä tehneeltä Tiina Lehikoiselta kuluvan vuoden toukokuussa ja samalla muutamia muitakin muutoksia laitettiin idulle. Lehden perusti alkujaan osuuskunta Poesia, joka tarjoaa edelleen ulkoasun, domainin ja luontaisia näkyvyysetuja. Nykyisellään lehden rahoituksesta vastaa kuitenkin Keski-Suomen Kirjailijat, joten samalla painopiste siirtyy vähitellen aavistuksen verran Jyväskylän ympäristön kirjallisuuteen ja taiteeseen. Jo tutuiksi tulleet raportit Jyväskylän seudun runoustapahtumista jatkuvat, mutta muitakin juttuja Keski-Suomesta on tulossa, esimerkiksi zine-kulttuuriin liittyen.

Noesis pohtii edelleen myös ajattomia ja paikattomia aiheita lukemisen tiimoilta. Päätoimittajuuteni myötä lehti laajentaa alaansa hieman: pääpaino on edelleen kirjallisuudessa, mutta runouden ja proosan lisäksi huomiota saavat myös esimerkiksi musiikki ja pelit. Luenta ja tarkka perehtyminen pysyvät keskeisinä johtotähtinä.

Käsillä oleva numero ”Lajien välisyys” laventaa käsiteltävien aiheiden kenttää jo teemansa varjolla. Sallinette kuivakan humoristisen ’lajin’ määritelmän venyttämisen, kun Joonas Säntti pohtii miehen ja naisen platonisen ystävyyden puutosta proosan historiassa esseessään ”Ystävyys, jossa ei ole mitään kerrottavaa”. Heti alkuun hän kehottaa lukijaa keksimään jonkin kaunokirjallisen teoksen, jossa miehen ja naisen välinen jännite ei liity parisuhteeseen tai sellaisen toivomiseen. Säntti havaitsee, että seksuaalisen jännitteen odotus on koodattu kirjallisuuden kaanoniin jo rakenteellisella tasolla. Hän päätyykin ehdottamaan:

”Kuluvalla vuosituhannella on usein kirjoitettu siitä, miten tärkeää ilmastonmuutoksen estämisen kannalta on keksiä uusia tapoja kertoa ihmisen ja ei-inhimillisen ympäristön välisestä suhteesta. Lähes yhtä kipeästi tarvitsemme uusia tapoja kirjoittaa sukupuolten välisistä suhteista, jopa useimmiten kirjojen sivuilla kohdattujen keskiluokkaisten korkeakoulutettujen cis-hetero-ihmisten kohdalla.”

*

Paavo Kässi puolestaan kertoo esseessään ”Pelikäsikirjoittamisen vaikea taito” kokemuksistaan jyväskyläläisessä Snowhound-pelifirmassa. Pääkäsikirjoittaessaan Deep Sky Derelicts -scifiroolipeliä Kässi opetteli käytännössä tyhjästä, mitä lainalaisuuksia draamallinen tarinankerronta ja toisaalta pelillisen kontekstin yhteenliittäminen vaativat. Hän kirjoittaa:

Kukaan ei ole kertonut minulle, miten peli kirjoitetaan. Minkälaista kirjallista tyyliä pelissä sopii käyttää? Ainut keino selvittää tämä oli pelata itse sekä palata niihin peleihin, joiden tekstilliset ratkaisut olivat nuoresta asti tuntuneet vakuuttavimmilta.

Apuna työssään hän käytti erilaisia menetelmällisyyksiä, kuten esimerkiksi modaalilogiikkaa sekä oulipolaisia strategioita.

*

Kristian Blomberg sekä Erkka Filander käyvät lyyristä dialogia Michelangelon Bacchus-patsaan äärellä. Heidän tekstinsä hahmottelee niitä aavistuksia, joita veistostaiteen katsojan mielessä kenties välähtää:

Antiikin patsaista heijastuu muutakin Bacchuksen ympärille. Sen iho on hiottu samean kiiltäväksi, kuin sitä peittäisi kylmä hiki. Väreistään huuhtoutunut marmori sijaitsee ikään kuin mustavalkoisessa epämaailmassa, joka puolestaan levittäytyy veistosten täältä valtaamien jalansijojen avulla. Esimerkiksi Bargellossa marmorin ikuisuuteen ehtii tottua niin antautuneesti, että poistuessaan yllättyy kuinka maailmassa on sittenkin sekä värejä että liikettä. Että askel ei vain loputtomasti ala ja pääty, vaan tapahtuu, toistuu, katoaa, lihassa, tuossa.

*

Runoutta edustaa Lauri Wuolion raportti ”Ajatuksia kuudesta äänirunosta – Sound Poetry Night Vapaan taiteen tilassa 21.4.2018″. Wuolio taustoittaa pohdintojaan ihmisäänen ja musiikin välisillä kysymyksillä:

Ääni voi muuttaa sanojen merkityksen, mutta mitä tapahtuu kun sanoilta riisutaan niiden semanttiset merkitykset kokonaan pois? 1900-luvulla kysymys kiehtoi taiteilijoita taiteenalasta riippumatta. Muusikot kuulivat sanojen merkitysten takana musiikkia, runoilijat häivähdyksen ihmiskielen ja -mielen esihistoriasta. Jossain näiden polveilevien taidetrippien välimaastossa syntyi äänirunous, joka karkeasti yleistäen voidaan sijoittaa jonnekin musiikillisen ja kielellisen ilmaisun väliin.

*

 
Viidennessä numerossa on havaittavissa taitosta pidempään muotoon ja esseemäisyyteen, mikä lisääntynee entisestään päätoimittajuuteni myötä. Olen itse lukijana analyysin ja ideoiden ystävä, mikä varmasti näkyy myös tilaamissani teksteissä. Kärjistäen voisi sanoa, että nautin teksteistä, joiden kanssa lukija voi ensisijaisesti miettiä, pohtia ja saada uusia ajatuksia siitä, mitä kunkin kirjoittajan/kokijan päässä tapahtuu teoksen vastaanottohetkellä. Tietenkin toivon myös, että lukija viihtyy. Teitä vartenhan tätä tehdään. Kalibraatio on siis käynnissä!

Nähdäkseni Suomessa ei ole liikaa tällaisia tarkempia, luentaan keskittyviä kirjoituksia. Runokritiikkien määrä päivälehdissä vähenee jatkuvasti, puhumattakaan muusta runoutta tai kirjallisuutta käsittelevästä kirjoittamisesta. Tietenkin meillä on erikseen hienoja printtilehtiä, kuten esimerkiksi Nuori Voima, Tuli & Savu ja Parnasso, jotka yrittävät osaltaan uutterasti paikata ammottavaa aukkoa. Luonnollisesti nekin ovat aina jossain määrin aikalaisuuden realiteettien vankeja, millä tarkoitan toisaalta keskittymistä uusiin teoksiin, ajankohtaisuuteen, mainontaan, toisaalta printtilehtiformaatin lainalaisuuksiin, niin hyvässä kuin pahassa.

Tällä tarkoitan pääasiallisesti tilaa – mitä verkkojulkaisumuoto luonnollisesti tarjoaa enemmän – mutta tietenkin myös tyyliä, mikä usein seuraa toisaalta tilan pienuudesta, toisaalta sen vaatiman journalistisen kielen luomista lukuodotuksista. Nykymedian jatkuvassa murroksessa eläville toimittajille nämä ovat tuttuja kysymyksiä, joiden ratkaisuksi on kehitetty podcastit, longplayt, vlogit, erinäiset verkkomediat… Noesiksellakin on sielunsisko, mikäli runouden alalla sellaiseksi sallittaan kutsuttavan nettirunouslehti Janoa. Sen viimeisin numero muuten ilmestyi vastikään!

Lopuksi vielä mainittakoon, että vastapainoksi pidemmille esseille tarkoituksena on, että Noesis alkaa julkaista myös runoja, novelleja ja katkelmia romaaneista. Seuraavan numero teema on ”Kylmyys / jää / lämmön puute”. Sen terävävät puikot putoilevat marras-joulukuun aikana. Sitä odotellessa toivotan kaunista ja oireita lievittävää syksyä!

(Valokuva: V. S. Luoma-aho)